Historiaa

As Oy Museomäki sijaitsee Puolalanpuistossa Turun keskustan läheisyydessä, muutaman korttelin päässä kauppatorista. Talo on rakennettu 1900-luvun alussa, kun puiston ympäristöä alettiin muuttaa puuhökkelikylästä ajan kuvaan sopivaksi nykyaikaiseksi kaupunginosaksi.

Puolalanpuistosta

Puolalanpuiston kuuluisin rakennus on kukkulan lakea hallitseva Turun taidemuseo, joka valmistui 1904. Se on arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema kansallisromanttinen rakennus, joka muistuttaa jykevää graniittilinnaa. Ennen museon rakentamista oli kukkulalla sijainnut palotorni, josta käsin pääosin puusta rakennettua Turkua tarkkailtiin palojen varalta.

Taidemuseon rakentamisen myötä 1900-luvun alussa Puolalanmäelle istutettiin puisto, ja hiljalleen kivitalot valtasivat alaa puistoa reunustavilta matalilta puutaloilta.

Puolalanpuistoa ympäröivät rakennukset ovat tyyliltään vaihtelevia. Suurin osa rakennuksista on asuinkerrostaloja, mutta alueella on myös runsaasti kouluja ja muutama liikerakennus. 1900 – 1910-lukujen rakennukset edustavat jugendia ja myöhemmät 1920-luvun klassismia.

Museovirasto on valinnut Puolalanpuiston alueen jo vuonna 1993 yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Perusteena on muun muassa se, että alueella on säilynyt ehjä ja kaupunkikuvaltaan vaikuttava 1900-luvun alun kokonaisuus. Puolalanpuiston alueelle on laadittu myös kaksi muuta suojeluesitystä.

Asunto Oy Museomäen arkkitehdista ja rakennuttajasta

[Taloyhtiön julkisivu]

Tyyliltään klassistisen Museomäen on suunnitellut taidemuseon suunnitelleen arkkitehti Gustaf Nyströmin nuorempi veli Alexander Nyström (1869-1926). Museomäki on muutamaa vuotta lähitonttien muita klassistisia asuinkerrostaloja vanhempi, ja asultaan selvästi askeettisempi.

Alexander Nyström oli tuottelias arkkitehti. Tunnetuin hänen Turkuun suunnittelemistaan rakennuksista on Turun Biologinen museo, joka valmistui vuonna 1907. Puolalanpuiston ympärillä on useita hänen suunnittelemiaan rakennuksia. Vuonna 1902 valmistunut, alun perin Crichton & Co-yrityksen johtajan yksityishuvilaksi valmistunut ja nykyisin Park-hotellina toimiva, on niistä vanhin. Myös Puolalanpuisto 4b (As Oy Päivölä) ja sen viereinen pienempi asuinkerrostalo ja puutalo ovat Alexander Nyströmin luomuksia.

Museomäki on rakennettu niin sanotuista Tapani-laatoista. Tapani-laatan kehitti ja patentoi 1910-luvulla turkulainen tehtailija Juho Tapani. Hänen omistamansa Turun rautabetonivalimo valmisti näitä betonista valettuja raudoitettuja ontelotiiliä, joista valmistettiin ainakin kantavat väliseinät ja välilattiat ja joskus myös ulkoseinät. Tätä rakennusmenetelmää sovellettiin asuntorakentamiseen Turussa ja Helsingissä 1910- ja 1920-luvuilla.

Ensimmäinen Tapani-laattatalo oli Tapanin itsensä rakennuttama talo Horttokuja 1:ssä. Talo tunnetaan nykyään nimellä Villa Hortus ja se toimii Turun yliopiston vierastalona. Muita Tapani-tiilitaloja ovat mm. Aurakatu 22, Mariankatu 12, Sirkkalankatu 8 ja Puutarhakatu 7.

Kuuluisin Tapani-laattatalo on Alvar Aallon suunnittelema niin sanottu standardivuokratalo Läntisellä Pitkälläkadulla. Talo valmistui vuonna 1928 ja jäi viimeiseksi Tapani-laattataloksi, sillä Juho Tapanin voimavarat ehtyivät ja hän keskittyi omistamansa Mjösundin Keramia Oy:n tiilitehtaan toimintaan. Hänet tunnetaan vielä nykypäivänäkin tunnetun S-mallisen kattotiilen suunnittelijana ja patentoijana.

As Oy Museomäen tontti VI/18/11

Nykyisen Kauppiaskadun ja Läntisen pitkäkadun kulmaukseen rajoittuva tontti VI/18/11 on ollut rakennuskäytössä jo kauan ennen kuin Museomäki rakennettiin 1924. Alun perin käsityöläisten hallinnassa olleen tontin rakennuskantaa uusittiin 1800-luvun puolivälissä, kun tontille rakennettiin uusia rakennuksia. Vuosisadan loppupuolella niitä uudistettiin moneen otteeseen ja omistajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Kaikki 1800-luvulla valmistuneet rakennukset on kuitenkin myöhemmin purettu uusien tieltä.

Se tontin osa, jolle Museomäki rakennettiin 1924, oli alun perin Engelin asemakaavassa kaavoitettu viheralueeksi. Rakennus sijoittuu rakennusrykelmän päähän ja hallitsee näin näkymää Kauppiaskadulle päin. Se on rakennettu kiinni ainoastaan viereisen tontin kivitaloon As. Oy Puolalaan (Puolalanpuisto 1 b), joten T-muotoisen rakennuksen seitsemällä sivulla on ikkunoita. Korkealle rinteeseen rakennetun Museomäen kaikki julkisivut näyttävät samanarvoisilta, vaikka pääjulkisivu suuntautuu Puolalanpuiston Papinpelloksi-kutsuttuun osaan päin.

Rakennuksen tyylistä

As Oy Museomäkeä voi verrata muihin samoihin aikoihin 1920-luvulla rakennettuihin lähitonttien asuinkerrostaloihin, as oy Tuuriin ja Torninkatuun. Museomäki on näitä ulkoasultaan tyylitellysti pelkistetympi ja tummempisävyinen. Rakennuksen tummasävyinen harmaa rappaus korostaa rakennuksen jykevyyttä – olihan se valmistuessaan koko puiston korkeimpia rakennuksia.

[Julkisivupiirros]

Klassismi, jota Museomäki tyyliltään edustaa, hylkäsi vähitellen vuosisadan alun koristeellisuuden. Tämä on nähtävissä Museomäen julkisivuissa, jotka asettuvat tyylillisesti murroskohtaan. Julkisivua elävöittävät kohokuviot, seinäpinnasta vain hieman kohoavat pilasterit ja vinoneliöreliefit, on rapattu samanvärisiksi seinien kanssa, jotteivät ne korostuisi. Tämä vähentää niiden näyttävyyttä, mikä viestii arkkitehtuurissa 1920-luvulla puhaltaneesta uudesta tyylisuuntauksesta.

Elämää Museomäessä 1920-luvulta eteenpäin

Sota-ajan taloyhtiö säilyi vaurioitta. Asukkaiden väestösuojaksi kunnostettiin Keskuskeittiön varastohuone ja toinen emännöitsijän huone, jotka sijaisevat rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa ja osittain kallion sisällä. Seinustoille rakennettiin laudasta penkkejä, joissa asukkaat ilmahälytyksen tullessa istuivat. Nämä puuparruin vahvistetut huoneet ovat säilyneet nykypäiviin asti.

Yrjö Väisälä

Talon asukkaista ehkä kuuluisin on akateemikko ja Turun yliopiston professori Yrjö Väisälä (1891 – 1971). Yrjö Väisälä nimitettiin Turun yliopiston fysiikan professoriksi vuonna 1924. Hän hoiti sivutyönään myös tähtitieteen professuurin ja loi lähes tyhjästä kaksi maineikasta tähtitornia, ensimmäisen Iso-Heikkilään ja toisen vielä vanhoilla päivillään Tuorlaan. Väisälän nelilapsinen perhe oli talon ensimmäisiä asukkaita.

Kuten kaikista suurista persoonallisuuksista on myös akateemikko Väisälästä lukematon joukko kaskuja ja aikalaisten muistelemia pikku tapahtumia.

Akateemikko Väisälä ei ollut television kannattajia. Taloyhtiöön hankittiinkin keskusantenni vasta akateemikon kuoleman jälkeen 1970-luvulla.

Lähteitä

[1] Muti Henna (2005), Turun Puolalanpuisto rakennustaiteellisena kokonaisuutena – Rakennuskannan kerrostuneisuus ja puisto rakennusympäristönä. Turun yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos, Taidehistoria.

[2] Kankaanpää Jari (1997), Tapanilaatta ja rakentamisen kulttuuri – Turkulainen keksintö asuntorakentamisen käytännössä 1920-luvulla. Turun yliopisto, Historian laitos, Suomen historia.

[3] Niemi Aimo (toim.) (1991), Yrjö Väisälä. Tuorlan taikuri.